Tehtävälista
ProductSwitcherPortlet
Gamification
LibraryFileContentPortlet
Venäläisiä sotilaita Helsingissä keväällä 1917.
6.1 Suomesta tulee itsenäinen valtio
Ensimmäinen maailmansota aiheutti paljon ongelmia Venäjälle. Venäjän armeija kärsi jatkuvasti tappioita. Venäjältä alkoi loppua ruoka, ja ihmisillä oli kova nälkä. Kansa halusi lopettaa sodan ja tehdä Venäjästä demokraattisen valtion.
Helmikuussa 1917 ihmiset lähtivät Pietarin kaduille vaatimaan uudistuksia ja sodan lopettamista. Sen seurauksena Venäjällä tapahtui helmikuun vallankumous. Keisari Nikolai II joutui pois vallasta. Väliaikainen hallitus otti keisarin vallan. Väliaikainen hallitus ilmoitti, että Suomi saa autonomian takaisin ja venäläistäminen lopetetaan. Siihen päättyi toinen venäläistämiskausi.
Venäjän väliaikainen hallitus oli heikko. Se ei voinut hallita levotonta tilannetta. Syksyllä 1917 Venäjällä tapahtui uusi vallankumous. Tästä tapahtumasta käytetään nimeä lokakuun vallankumous. Siinä bolsevikit ja heidän johtajansa Lenin nousivat valtaan. Bolsevikit olivat kommunisteja. He halusivat tehdä Venäjästä valtion, jota työläiset johtavat. Kommunistisessa valtiossa ihmisillä ei ole omaisuutta, vaan kaikki on yhteistä. Lisäksi bolsevikit lupasivat, että kaikki Venäjän kansat saavat itsemääräämisoikeuden.
Joulukuun 6. päivänä 1917 Suomen eduskunta julisti Suomen itsenäiseksi valtioksi. Venäjän johtaja Lenin tunnusti Suomen itsenäisyyden vuoden 1917 viimeisenä päivänä. Sen jälkeen myös monet muut valtiot tunnustivat Suomen itsenäisyyden.
Lenin antoi Suomelle itsenäisyyden monesta syystä. Bolsevikkien ideologiaan kuului, että kansoilla on itsemääräämisoikeus. Lenin myös ajatteli, että valtioiden väliset rajat eivät ole tärkeitä, koska kommunismi leviää lopulta kaikkiin maailman valtioihin. Lisäksi Lenin halusi, että tilanne Suomessa rauhoittuisi mahdollisimman nopeasti. Tämä oli tärkeää, koska Venäjällä oli alkamassa sisällissota.
Venäjän keisari toivoi, että ensimmäinen maailmansota yhdistäisi kansan ja tekisi Venäjästä yhtenäisen valtion. Venäjän armeija kärsi kuitenkin jatkuvasti tappioita sodassa. Lisäksi Venäjältä alkoi loppua ruoka ja ihmiset näkivät nälkää. Kansa halusi lopettaa sodan ja tehdä Venäjästä demokraattisen valtion.
Helmikuussa 1917 ihmiset lähtivät Pietarin kaduille vaatimaan uudistuksia ja sodan lopettamista. Sen seurauksena tapahtui helmikuun vallankumous, jossa keisari Nikolai II joutui pois vallasta. Keisarin vallan otti väliaikainen hallitus, jonka jäsenet olivat suurimmaksi osaksi porvareita. Väliaikainen hallitus ilmoitti, että Suomi saa takaisin autonomian ja venäläistäminen lopetetaan. Siihen päättyi toinen venäläistämiskausi.
Toisen venäläistämiskauden aikana suomalaisten suhtautuminen Venäjään oli muuttunut. Keväällä 1917 melkein kaikki suomalaiset halusivat, että Suomi irtautuu kokonaan Venäjästä. Itsenäisyyttä kannattivat sekä poliittinen oikeisto että vasemmisto.
Keväällä 1917 Suomen eduskunta alkoi taas kokoontua ja valmistella uusia lakeja. Vasemmistolla eli Suomen Sosialidemokraattisella Puolueella oli eduskunnassa enemmistö, 103 paikkaa. Se tarkoitti, että vasemmisto pystyi yksin säätämään uusia lakeja. Heinäkuussa 1917 eduskunta sääti lain, jonka nimi oli valtalaki. Sen mukaan Venäjän keisarin valta oli siirtynyt kokonaan Suomen eduskunnalle. Venäjän väliaikaisella hallituksella ei olisi oikeutta puuttua Suomen asioihin. Valtalain mukaan Venäjän hallitukselle kuuluivat kuitenkin vielä ne asiat, jotka liittyivät Suomen ulkopolitiikkaan ja armeijaan. Tämä johtui siitä, että ensimmäinen maailmansota oli vielä käynnissä, eikä Suomella ollut omaa armeijaa tai poliisia.
Vasemmisto halusi myös tehdä suuria yhteiskunnallisia uudistuksia, joilla parannettaisiin työläisten ja torpparien tilannetta. Vasemmisto vaati esimerkiksi työläisille 8-tuntisia työpäiviä, torppareille maata ja kuntiin demokraattisia vaaleja. Vaalien uudistusta vaadittiin, koska kunnallisvaaleissa äänioikeus riippui edelleen varallisuudesta. Tämä tarkoitti sitä, että köyhät ihmiset eivät saaneet äänestää.
Suomen porvarit pelkäsivät vasemmiston eli sosialistien valtaa. He vastustivat valtalakia, koska se olisi antanut kaiken vallan eduskunnalle. Oikeisto ei halunnut, että Suomen sosialistinen eduskunta käyttäisi korkeinta valtaa. Oikeiston mielestä oli parempi, että korkein valta olisi Venäjän väliaikaisella hallituksella, koska se oli porvarillinen hallitus. Siksi oikeiston edustajat pyysivät, että Venäjän väliaikainen hallitus kumoaa valtalain ja hajottaa eduskunnan. Väliaikainen hallitus määräsi Suomeen uudet vaalit lokakuussa 1917.
Vasemmisto oli todella vihainen valtalain kumoamisesta ja eduskunnan hajottamisesta. Vasemmiston katkeruus lisääntyi, kun oikeisto voitti uudet vaalit lokakuussa 1917 ja sai enemmistön eduskuntaan. Nyt monien työläisten usko demokratiaan loppui kokonaan. He alkoivat ajatella, että vallankumous ratkaisisi yhteiskunnan ongelmat. Ilmapiiri Suomessa muuttui jännittyneeksi.
Myös Venäjällä tilanne oli levoton syksyllä 1917. Ensimmäinen maailmansota jatkui, ja ihmiset olivat nälkäisiä. Väliaikainen hallitus ei saanut tilannetta hallintaansa. Samaan aikaan bolsevikit ja heidän johtajansa Vladimir Iljits Lenin lupasivat kansalle, että he lopettavat sodan. Lisäksi he lupasivat nälkäisille ihmisille leipää, köyhille ihmisille maata ja kansoille oikeuden itsenäistyä. Bolsevikkien kannatus kasvoi, ja he nousivat valtaan lokakuussa 1917. Tästä tapahtumasta käytetään nimeä lokakuun vallankumous. Bolsevikit olivat kommunisteja. He halusivat tehdä Venäjästä valtion, jota työläiset johtavat ja jossa ihmisillä ei ole omaa omaisuutta, vaan kaikki on yhteistä.
Lokakuun vallankumous ja bolsevikkien nousu valtaan muuttivat taas Suomen tilanteen. Suomen porvarit eivät halunneet olla missään tekemisissä bolsevikkien kanssa. He halusivat, että Suomi itsenäistyy nopeasti. Vasemmisto taas halusi, että itsenäisyydestä sovitaan yhdessä bolsevikkien kanssa. He ajattelivat, että vasemmisto voisi saada bolsevikeilta tukea yhteiskunnallisiin uudistuksiin.
Marraskuussa 1917 Suomen työläiset aloittivat yleislakon. He vaativat suuria yhteiskunnallisia uudistuksia. Vaatimukset oli kirjattu Me vaadimme -ohjelmaan. Vaatimuksia olivat esimerkiksi kahdeksan tunnin työaika, torpparien vapauttaminen ja heinäkuun valtalain hyväksyminen. Yleislakon aikana tapahtui eri puolilla maata useita väkivaltaisia yhteenottoja. Niissä kuoli yli 20 ihmistä. Koska tilanne oli rauhaton, työläiset perustivat omia aseellisia joukkoja. Niistä käytettiin nimeä punakaarti. Myös porvarit perustivat omia aseellisia joukkoja. Niistä käytettiin nimeä suojeluskunta. Suomessa oli nyt kaksi armeijaa.
Joulukuun 6. päivänä 1917 eduskunta äänesti Suomen itsenäisyydestä. Äänestyksen jälkeen Suomi julistettiin itsenäiseksi valtioksi. Äänestyspäivää alettiin myöhemmin juhlia Suomen itsenäisyyspäivänä. Vuonna 1917 juhlaan ei ollut vielä aihetta. Suomessa oli pula elintarvikkeista, ja köyhät ihmiset näkivät nälkää. Kansa oli jakautunut kahtia, ja koko yhteiskunta oli romahtamassa.
Suomen itsenäisyydelle tarvittiin myös muiden valtioiden tunnustus eli hyväksyntä. Aluksi Suomen porvarillinen hallitus yritti saada tunnustuksen muilta länsimailta. Kaikki länsimaat ilmoittivat, että Venäjän täytyy ensin tunnustaa Suomen itsenäisyys, ja vasta sen jälkeen ne voisivat tunnustaa sen. Lopulta Suomen hallituksen oli pakko pyytää Leniniltä, että hän tunnustaa Suomen itsenäisyyden. Lenin tunnusti Suomen itsenäisyyden vuoden 1917 viimeisenä päivänä. Sen jälkeen myös monet muut valtiot tunnustivat Suomen itsenäisyyden.
Lenin antoi Suomelle itsenäisyyden monesta syystä. Bolsevikkien ideologiaan kuului, että kansoilla on itsemääräämisoikeus. Lisäksi Lenin ajatteli, että kommunismi leviää lopulta Venäjältä kaikkiin maailman valtioihin; silloin valtioiden välisillä rajoilla ei olisi enää merkitystä. Lenin halusi myös rauhoittaa tilanteen Suomessa mahdollisimman nopeasti, koska Venäjällä oli alkamassa sisällissota. Bolsevikkien asema oli vielä epävarma. Kun Lenin tunnusti Suomen itsenäisyyden, hän sai samalla Suomen tunnustamaan, että bolsevikit ovat Venäjän laillinen hallitus. Se oli Leninille tärkeää, koska länsimaat eivät olleet tunnustaneet bolsevikkeja Venäjän lailliseksi hallitukseksi.
Helmikuussa 1917 ihmiset lähtivät Pietarin kaduille vaatimaan uudistuksia ja sodan lopettamista. Sen seurauksena tapahtui helmikuun vallankumous, jossa keisari Nikolai II joutui pois vallasta. Keisarin vallan otti väliaikainen hallitus, jonka jäsenet olivat suurimmaksi osaksi porvareita. Väliaikainen hallitus ilmoitti, että Suomi saa takaisin autonomian ja venäläistäminen lopetetaan. Siihen päättyi toinen venäläistämiskausi.
Toisen venäläistämiskauden aikana suomalaisten suhtautuminen Venäjään oli muuttunut. Keväällä 1917 melkein kaikki suomalaiset halusivat, että Suomi irtautuu kokonaan Venäjästä. Itsenäisyyttä kannattivat sekä poliittinen oikeisto että vasemmisto.
Keväällä 1917 Suomen eduskunta alkoi taas kokoontua ja valmistella uusia lakeja. Vasemmistolla eli Suomen Sosialidemokraattisella Puolueella oli eduskunnassa enemmistö, 103 paikkaa. Se tarkoitti, että vasemmisto pystyi yksin säätämään uusia lakeja. Heinäkuussa 1917 eduskunta sääti lain, jonka nimi oli valtalaki. Sen mukaan Venäjän keisarin valta oli siirtynyt kokonaan Suomen eduskunnalle. Venäjän väliaikaisella hallituksella ei olisi oikeutta puuttua Suomen asioihin. Valtalain mukaan Venäjän hallitukselle kuuluivat kuitenkin vielä ne asiat, jotka liittyivät Suomen ulkopolitiikkaan ja armeijaan. Tämä johtui siitä, että ensimmäinen maailmansota oli vielä käynnissä, eikä Suomella ollut omaa armeijaa tai poliisia.
Vasemmisto halusi myös tehdä suuria yhteiskunnallisia uudistuksia, joilla parannettaisiin työläisten ja torpparien tilannetta. Vasemmisto vaati esimerkiksi työläisille 8-tuntisia työpäiviä, torppareille maata ja kuntiin demokraattisia vaaleja. Vaalien uudistusta vaadittiin, koska kunnallisvaaleissa äänioikeus riippui edelleen varallisuudesta. Tämä tarkoitti sitä, että köyhät ihmiset eivät saaneet äänestää.
Suomen porvarit pelkäsivät vasemmiston eli sosialistien valtaa. He vastustivat valtalakia, koska se olisi antanut kaiken vallan eduskunnalle. Oikeisto ei halunnut, että Suomen sosialistinen eduskunta käyttäisi korkeinta valtaa. Oikeiston mielestä oli parempi, että korkein valta olisi Venäjän väliaikaisella hallituksella, koska se oli porvarillinen hallitus. Siksi oikeiston edustajat pyysivät, että Venäjän väliaikainen hallitus kumoaa valtalain ja hajottaa eduskunnan. Väliaikainen hallitus määräsi Suomeen uudet vaalit lokakuussa 1917.
Vasemmisto oli todella vihainen valtalain kumoamisesta ja eduskunnan hajottamisesta. Vasemmiston katkeruus lisääntyi, kun oikeisto voitti uudet vaalit lokakuussa 1917 ja sai enemmistön eduskuntaan. Nyt monien työläisten usko demokratiaan loppui kokonaan. He alkoivat ajatella, että vallankumous ratkaisisi yhteiskunnan ongelmat. Ilmapiiri Suomessa muuttui jännittyneeksi.
Myös Venäjällä tilanne oli levoton syksyllä 1917. Ensimmäinen maailmansota jatkui, ja ihmiset olivat nälkäisiä. Väliaikainen hallitus ei saanut tilannetta hallintaansa. Samaan aikaan bolsevikit ja heidän johtajansa Vladimir Iljits Lenin lupasivat kansalle, että he lopettavat sodan. Lisäksi he lupasivat nälkäisille ihmisille leipää, köyhille ihmisille maata ja kansoille oikeuden itsenäistyä. Bolsevikkien kannatus kasvoi, ja he nousivat valtaan lokakuussa 1917. Tästä tapahtumasta käytetään nimeä lokakuun vallankumous. Bolsevikit olivat kommunisteja. He halusivat tehdä Venäjästä valtion, jota työläiset johtavat ja jossa ihmisillä ei ole omaa omaisuutta, vaan kaikki on yhteistä.
Lokakuun vallankumous ja bolsevikkien nousu valtaan muuttivat taas Suomen tilanteen. Suomen porvarit eivät halunneet olla missään tekemisissä bolsevikkien kanssa. He halusivat, että Suomi itsenäistyy nopeasti. Vasemmisto taas halusi, että itsenäisyydestä sovitaan yhdessä bolsevikkien kanssa. He ajattelivat, että vasemmisto voisi saada bolsevikeilta tukea yhteiskunnallisiin uudistuksiin.
Marraskuussa 1917 Suomen työläiset aloittivat yleislakon. He vaativat suuria yhteiskunnallisia uudistuksia. Vaatimukset oli kirjattu Me vaadimme -ohjelmaan. Vaatimuksia olivat esimerkiksi kahdeksan tunnin työaika, torpparien vapauttaminen ja heinäkuun valtalain hyväksyminen. Yleislakon aikana tapahtui eri puolilla maata useita väkivaltaisia yhteenottoja. Niissä kuoli yli 20 ihmistä. Koska tilanne oli rauhaton, työläiset perustivat omia aseellisia joukkoja. Niistä käytettiin nimeä punakaarti. Myös porvarit perustivat omia aseellisia joukkoja. Niistä käytettiin nimeä suojeluskunta. Suomessa oli nyt kaksi armeijaa.
Joulukuun 6. päivänä 1917 eduskunta äänesti Suomen itsenäisyydestä. Äänestyksen jälkeen Suomi julistettiin itsenäiseksi valtioksi. Äänestyspäivää alettiin myöhemmin juhlia Suomen itsenäisyyspäivänä. Vuonna 1917 juhlaan ei ollut vielä aihetta. Suomessa oli pula elintarvikkeista, ja köyhät ihmiset näkivät nälkää. Kansa oli jakautunut kahtia, ja koko yhteiskunta oli romahtamassa.
Suomen itsenäisyydelle tarvittiin myös muiden valtioiden tunnustus eli hyväksyntä. Aluksi Suomen porvarillinen hallitus yritti saada tunnustuksen muilta länsimailta. Kaikki länsimaat ilmoittivat, että Venäjän täytyy ensin tunnustaa Suomen itsenäisyys, ja vasta sen jälkeen ne voisivat tunnustaa sen. Lopulta Suomen hallituksen oli pakko pyytää Leniniltä, että hän tunnustaa Suomen itsenäisyyden. Lenin tunnusti Suomen itsenäisyyden vuoden 1917 viimeisenä päivänä. Sen jälkeen myös monet muut valtiot tunnustivat Suomen itsenäisyyden.
Lenin antoi Suomelle itsenäisyyden monesta syystä. Bolsevikkien ideologiaan kuului, että kansoilla on itsemääräämisoikeus. Lisäksi Lenin ajatteli, että kommunismi leviää lopulta Venäjältä kaikkiin maailman valtioihin; silloin valtioiden välisillä rajoilla ei olisi enää merkitystä. Lenin halusi myös rauhoittaa tilanteen Suomessa mahdollisimman nopeasti, koska Venäjällä oli alkamassa sisällissota. Bolsevikkien asema oli vielä epävarma. Kun Lenin tunnusti Suomen itsenäisyyden, hän sai samalla Suomen tunnustamaan, että bolsevikit ovat Venäjän laillinen hallitus. Se oli Leninille tärkeää, koska länsimaat eivät olleet tunnustaneet bolsevikkeja Venäjän lailliseksi hallitukseksi.
Playlist Portlet
ylös
